Ruokalähetin matkassa
Hotelli- ja ravintolamuseon ruokalähettitallennus pureutui ruokalähetti-ilmiöön, joka muuttaa ravintola-alaa sekä työelämää juuri nyt. Tallennuksessa sekä siihen pohjautuvassa Ruokalähetin päiväkirja -pienoisnäyttelyssä ruokalähetit itse pääsivät ääneen. Tässä blogissa kurkistetaan ruokalähettitallennuksen taustalle. Miksi ruokalähettien työtä on tärkeä tallentaa museokokoelmiin? Miten nykydokumentointi toteutettiin? Mitä lähetit itse halusivat kertoa jälkipolville?
Miksi ruokalähetit?
Ruokalähetit edustavat 2020-luvun työelämän murrosta. Alustatalous on hämärtänyt työntekijän ja työnantajan välistä suhdetta. Monet lähetit työskentelevät itsenäisinä yrittäjinä. Uudenlainen työn tekemisen muoto on herättänyt kysymyksiä siitä, kenen vastuulla on esimerkiksi työturvallisuus tai sosiaaliturva. Kysymys ruokalähettien asemasta on juuri nyt erittäin ajankohtainen, sillä Korkein hallinto-oikeus päätti toukokuussa, että ruokalähetit ovat työntekijöitä eivätkä yrittäjiä, mutta työaikalaki ei koske heitä. Vaikka läheteillä olisi nyt oikeus työntekijän etuihin, Wolt ja Foodora eivät ole siirtyneet työsuhdemalliin vaan vaativat Y-tunnusta kaikilta läheteiltä korostaakseen heidän yrittäjäasemaansa.* Ruokalähettityön tulevaisuus on epäselvä.
Ilmiö koskettaa erityisesti maahanmuuttajia. Woltin mukaan noin kaksi kolmasosaa Pohjoismaissa työskentelevistä ruokaläheteistä on maahanmuuttajia. PTT:n mukaan maahanmuuttajayrittäjien yritysten osuus on suurin ravitsemustoiminnan sekä posti- ja kuriiritoiminnan alla, johon sisältyy esimerkiksi ruokalähetit. Maahanmuutajayrittäjien osuus kuriiritoiminnassa on kasvanut merkittävästi vuosien 2013–2021 aikana. Maahanmuuttovirasto on myöntänyt vuosittain noin 300 sellaista yrittäjän oleskelulupaa, joka perustuu lähettityöhön. KHO:n päätöksen jälkeen pelkkä ruokalähettityö ei enää riitä yrittäjän oleskeluluvan saamiseen.
Alustatalous on muokannut ravintola-alaa. Toimitukset ovat monelle ravintolalle elinehto, mutta Woltin ja Foodoran välityspalkkiot ovat muuttaneet ruoka-annosten katetta. Ravintolan fyysisen sijainnin merkitys on vähentynyt: ravintola saattaa olla jopa ainoastaan pilvikeittiö, joissa ravintolasalia ei ole lainkaan. Alustatalous on vaikuttanut myös kuluttajien suhtautumiseen ravintolaruokaan ja ravintolaruokailuun. Ruoan kotiin tilaaminen on arkipäiväistynyt. Toisaalta monet kuluttajat ovat heränneet pohtimaan ruokalähettien asemaa ja työolosuhteita.
Ruokalähettien tekemä työ on katukuvassakin näkyvä osa laajempaa ilmiötä. Keskustelussa ruokaläheteistä ei puhuta ainoastaan läheteistä itsestään, vaan muun muassa maahanmuutosta, yrittäjyydestä ja työntekijän oikeuksista. Ruoka- ja juomakulttuurin museona Hotelli- ja ravintolamuseolla on asiantuntijuutta dokumentoida monitahoinen aihe, joka muokkaa sekä työelämää että ravintola-alaa juuri nyt.
Ruokalähettien työtä tallentamassa
Nykydokumentointi tarkoittaa ajankohtaisten ilmiöiden tallentamista tuleville polville valokuvaamalla, haastattelemalla ja esineitä keräämällä. Parhaimmillaan nykydokumentointi osallistaa kohdeyhteisön ja nostaa esiin alakulttuurien ja vähemmistöjen näkökulmat. Ruokalähettidokumentoinnin tavoitteena oli tallentaa lähettityön arkea ja tuoda esiin lähettien oma ääni yhteiskunnallisessa keskustelussa, jossa se on usein jäänyt kuulumattomiin.
Koko ruokalähettitallennus sekä dokumentointiin perustuva pienoisnäyttely Ruokalähetin päiväkirja toteutettiin yhdessä PAM:in ja ruokalähettien ammattiosaston PAM Couriers Finland ry:n kanssa. Lähettien tavoittaminen museon perinteisten viestintäkanavien kautta osoittautui haastavaksi, mutta yhteistyö PAM Couriersin kanssa auttoi luomaan yhteyden lähetteihin. Lisäksi museo jakoi flyereitä läheteille kaduilla, jotta tieto tallennuksesta tavoittaisi ruokalähettiyhteisön mahdollisimman laajasti.
Tallennus toteutettiin käytännössä syksyn 2024 ja kevään 2025 aikana. Valokuvaaja Yehia Eweis kuvasi kolmea ruokalähettiä työssään. Museo tallensi lähettien näkyvyyttä katukuvassa laajemmin valokuvaamalla ja havainnoimalla lähettien työskentelyä. Verkkokyselyllä kerättiin lähettien kokemuksia omasta työstään. Museo haastatteli kolmea lähettiä. Wolt ja Foodora lahjoittivat lähettien työvälineitä museolle. Kaikki dokumentoinnista kerääntynyt aineisto tallennettiin Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelmiin.
Tiivis yhteistyö lähettiyhteisön kanssa takasi, että tallennettavaksi päätyivät juuri ne asiat ja näkökulmat, jotka lähetit kokivat merkittäväksi omassa työssään. Lähetit osallistuivat myös tallennuksen käytännön asioiden päättämiseen. Valokuvaaja ja kuvattavat lähetit päättivät valokuvauksen sisällön ja ajankohdan. Valokuvatut lähetit osallistuivat näyttelyvalokuvien valitsemiseen. Osa kyselyvastaajista halusi pysyä anonyymeina, joten kaikki pienoisnäyttelyn lainaukset päädyttiin jättämään anonyymeiksi. Kyselyyn sai vastata vapaamuotoisesti ja mukaan sai lisätä kuvaa, videota tai audiota. Dokumentointi toteutettiin englanniksi. Yhdessä PAM:in kanssa sovittiin asianmukainen korvaus kuvaukseen ja haastatteluun osallistumisesta. Ruokalähetit voivat vierailla Ruokalähetin päiväkirja -pienoisnäyttelyssä pääsymaksutta.
Lähettien näkökulmasta
Ruokalähettitallennuksessa Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelmiin tallentui ruokalähettien arki 2020-luvun puolivälissä. Dokumentoinnin valokuvissa ruokalähetit kiiruhtavat myöhäissyksyisen Helsingin kadulla, noutavat tilauksia ja toimittavat ruokaa asiakkaille. Haastatteluissa ja kyselyvastauksissa esiin nousi lähettityön arkiset puolet, kuten sään luomat haasteet. Lähetit puhuivat suhteistaan alustaan, ravintoloihin, asiakkaisiin ja muihin lähetteihin. Suhde asiakkaisiin ja ravintoloihin koettiin pääsääntöisesti positiiviseksi. Lähettityön hyviksi puoleksi miellettiin työn joustavuus, joka mahdollisti useampien työpaikkojen, yrittäjyyden, opiskelun tai perhe-elämän yhdistämisen. Mahdollisuus itsenäiseen työskentelyyn ja itsensä johtamiseen koettiin positiivisena puolena. Kääntöpuolena näyttäytyivät matala tulotaso, tyytymättömyys alustoihin, kilpailu työvuoroista sekä alustatalouden epävarma tulevaisuus.
Haastatteluissa ja kyselyvastauksissa kuuluivat ne näkökulmat, jotka tekevät ruokalähetti-ilmiöstä niin ajankohtaisen ja tärkeän tallennettavan. KHO:n toukokuinen päätös koettiin haastateltavien keskuudessa askeleena eteenpäin mutta sellaisenaan riittämättömänä takaamaan ruokalähettien työntekijäoikeudet. Alustatalous nähtiin jopa ainoana mahdollisuutena erityisesti kieltä osaamattomalle maahanmuuttajalle työllistyä. Suhteet alustoihin olivat monimutkaisia. Lähettityön positiiviset puolet ja työllistymisen mahdollisuudet eivät riittäneet korvaamaan madaltunutta tulotasoa ja alustojen puutteellista sitoutumista riittävien työtuntien, työturvallisuuden ja sosiaaliturvan varmistamiseen.
Kuva: Lähettien kulkuneuvoja Triplan pyörähallissa joulukuussa 2024. Valokuvaaja Tiina Kiiskinen. Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelma.
Yhtenä haastattelukysymyksenä haastateltavilta ruokaläheteiltä kysyttiin, mitä lähetit itse tahtovat tallentaa työstään museokokoelmiin ja säilyttää jälkipolville. Vastaukset vaihtelivat. Eräs vastaajista toivoi ruokalähettitallennusta eri vuodenajoissa, sillä sää muuttaa työn luonnetta. Toinen vastaaja spekuloi alan tulevaisuutta, todeten, että työ on erinomainen esimerkki joustavuudesta ja itsenäisyydestä, mutta palkkojen madaltuessa korvaus lähettityöstä ei enää riitä elämiseen. Lähettityö ei siis voi hänen mukaansa jatkua pitkään Suomessa. Kolmas vastaaja näki ruokalähettien tuoneen ravintolat kotiin – hienon konseptin, jonka hän toivoo säilyvän tulevaisuudessa kestävällä tavalla.
Vaikka yhteiskunnallinen keskustelu ruokalähetti-ilmiöstä käy kiivaana, ruokalähettihaastatteluissa ja -kyselyvastauksissa ilmeni, että lähetit kokivat, ettei heidän äänensä kuulu tässä keskustelussa riittävästi. Sitä, että museo otti osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tallensi nimenomaan lähettien näkökulman, pidettiin lähettien keskuudessa merkittävänä. Eräässä kyselyvastauksessa vastaaja kiitti museota tallennustyöstä: “Thank you for taking time to take down our stories and our view. Although it is a crucial part of the restaurant business and it makes sense for you to do this, it has also been a positive reminder that someone cares to listen.”
Ruokalähetin päiväkirja -pienoisnäyttely nähtävissä Hotelli- ja ravintolamuseossa 7.10.2025-17.5.2026.
Pääkuva: Ghulam Murtaza toimittamassa tilausta Tennispalatsin kohdalla joulukuussa 2024. Valokuvaaja Yehia Eweis. Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelma.
* Tämän artikkelin julkaisemisen jälkeen Wolt ilmoitti palkkaavansa noin sata lähettiä työntekijöiksi, ks. esim. Parviala, Antti. Wolt taipui: alkaa palkata lähettejä työntekijöiksi – palkka keskimäärin 14 euroa tunnissa, yrittäjille 21 euroa https://yle.fi/a/74-20186937
Lähteitä:
27. kysymystä ja vastausta Woltista ja lähteistä. Wolt Blog 11.1.2019 https://blog.wolt.com/fin/2019/11/01/27-kysymysta-ja-vastausta-woltista-ja-laheteista/ Luettu 3.9.2025
296. Maahanmuutajien merkitys yritys- ja elinkeinotoiminnassa. PTT Raportteja 2025. https://www.ptt.fi/julkaisut/maahanmuuttajien-merkitys-yritys-ja-elinkeinotoiminnassa/ Luettu 3.9.2025
Passoja, Annu. Tuore Wolt-päätös voi tuoda kymmenille ruokaläheteille karkotusuhan – rovaniemeläinen tekoälyinsinööri on yksi heistä Yle Uutiset 17.6.2025 https://yle.fi/a/74-20168006 Luettu 3.9.2025
STT, Frilander, Jenni, Toivonen, Janne. KHO: Ruokalähetit ovat työntekijöitä, eivät itsenäisiä yrittäjiä – yhtiöt ovat ”aika ison remontin” edessä, sanoo professori Yle Uutiset 22.5.2025 https://yle.fi/a/74-20163392 Luettu 3.9.2025
Anni Aaltonen
Kirjoittaja on Hotelli- ja ravintolamuseon amanuenssi